Ei Vuolun voittanutta!
Kesän ollessa vasta haavekuva nousi ystävän kanssa ilmoille vuosia mielessä pyörinyt aatos vaellusretkestä luonnon helmaan. Alun perin suunnitelmissa siinsi A-luokan reissu kaksin ystävän kanssa, mutta jälkikasvu ja puoliso halusivat ehdottomasti mukaan suunnitelmasta kultuaan. Niinpä päätimme lähteä koko perheen retkelle.
Alun perin suunnitelmissa siinsi A-luokan reissu kaksin ystävän kanssa, mutta jälkikasvu ja puoliso halusivat ehdottomasti mukaan.
Kohteena oli Salamajärven kansallispuisto, ja perheen kanssa soveltuvaksi patikoitavaksi reitiksi tuli Vaatimen kierros. Viikonloppu lyötiin kalentereihin ja asia unohdettiin, kunnes kalenterimerkintä ilmoitti h-hetken lähestyvän ja oli syytä ryhtyä suunnittelemaan tärkeintä. Mies ja ystäväni miettivät, miten kolmen aikuisen sekä 8- ja 10-vuotiaiden voimin kannetaan teltat, makuupussit kuudelle henkilölle, vedet ja muut retkeilytykötarpeet – sekä yksi kolmevuotias noin 18 kilometrin vaelluksen ajan.
Minulle tärkeintä oli luonnollisesti eväät. Ja voi sitä pettymystä, kun totesimme, että kuumat kesäkelit olivat nostaneet metsäpalovaroituksen voimaan. Emme siis saisi nuotiomakkaraa, emmekä paahdettuja vaahtokarkkeja!
No, ei se hätä kuitenkaan sen näköinen ollutkaan, koska mieleeni juolahti maan mainiot Vuolut. Vuolu on kypsää ja herkullista lihaa kätevässä pakkauksessa, joka on helppo kantaa mukana. Se ei ole ehkä vaellusblogien ykkösraaka-aine, mutta sopii pidemmällekin reissuille mainiosti, jos sen kuivattaa esimerkiksi uunissa. Niinpä retkievästykset kietoutuivat vuolujen ympärille. Lounaaksi nautimme vuolupastaa ja iltaruuaksi tortilloita vuolu-, feta- ja tonnikalatäytteillä. Mainiosti maistui!
Vuolu on kypsää ja herkullista lihaa kätevässä pakkauksessa, joka on helppo kantaa mukana. Se ei ole ehkä vaellusblogien ykkösraaka-aine, mutta sopii pidemmällekin reissuille mainiosti.
Totesimme hyvin syöneinä leiriytyessämme Pyydyskoskella, että ei Vuolun voittanutta!