Sana ”herkku” on aika erikoinen termi. Yleensä sillä tarkoitetaan roskaruokaa, kermajäätelöä tai leivoksia. Minulle herkku merkitsee tomaatteja, puolukoita ja esimerkiksi kalkkunafileetä tai sillileipää. Herkku ei minun logiikkani mukaan voi olla mitään sellaista, mistä syömisen jälkeen tulee huono olo: turvottaa, väsyttää, janottaa.

Ähkyn tavoittelu ei ole tarkoituksenmukaista. Kun keho voi hyvin, olo on virkeä. Kehoaan kuuntelemalla löytää vähitellen omat superfoodit, joita syömällä elimistö voi hyvin. Terve suolisto takaa hyvän olon. Tätä löydöstä kutsutaan intuitiiviseksi syömiseksi. Intuitiivinen syöjä osaa syödä sitä, mitä keho milloinkin hyvän olon ylläpitämiseksi ilmaisee tarvitsevansa. Yhtä lailla, jotta ihminen voisi kokonaisvaltaisesti hyvin, hänen täytyy myös voida henkisesti hyvin.

Intuitiivinen syöjä osaa syödä sitä, mitä keho milloinkin hyvän olon ylläpitämiseksi ilmaisee tarvitsevansa.

Personal trainerit opettavat, että salitreeniohjelmaa pitäisi päivittää noin kolmen kuukauden välein. Syy on siinä, että lihakset tottuvat samoihin liikkeisiin, jolloin kehitystä ei enää tapahdu. Sama pätee syömiseen.

Meillä Suomessa on se etu, että meillä on neljä vuodenaikaa. Ruokailua tai ravintopainotusta voi helposti muokata olosuhteita mukaillen. Vastustuskykykin on kiinni ruoansulatuksesta. Kun oppii kuuntelemaan kehoaan, osaa syödä silloin, kun keho tarvitsee ravintoa. Mitään ei kannata pakottaa. 

Mitään ei kannata pakottaa. 

Tänä kesänä piti vähentää proteiinin määrää, sillä proteiini lämmittää kehoa. Keho kyllä ilmoittaa, kun ravintoa tarvitaan. Tunnesyöminen onkin sitten eri asia kuin intuitiivinen syöminen.

Treenipäivänä kannattaa kuitenkin ennakoiden järkeillä ja tankata laatuhiilareita. Taukopäivänä taas voi vaikka pitää mehupaastoa. Keho tykkää muutoksista, kunhan vuorokauden ruokarytmi ja virkeystila säilyvät.

 Intuitiivinen syöminen on vapauttava asia. Se ei tarkoita raadollisen dieetin seuraamista, vaan elämäntapaa – saa syödä mitä vain, kunhan siitä seuraa hyvä olo. Kun lisäksi löytää nukkumiseen, liikkumiseen ja syömiseen sopivat vuorokausi- ja vuosirytminsä, ollaan jo pitkällä.

Intuitiivinen syöminen on vapauttava asia.

Itse syön aamupäiväpainotteisesti, iltapäivällä ja illalla pelkästään kevyitä välipaloja. Tämä siksi, että tykkään käydä salilla aikaisin aamulla. Myös päivän hiilarit tankkaan pääsääntöisesti aamupäivän aikana, viimeistään lounaalla, sillä iltahiilarit heikentävät untani. Oman rytminsä oppii vain itseään testaamalla. Mikromuutoksilla ja pienin askelin saa paljon aikaan.

Sokeri on kuin terroristi keholle. Kannattaa tunnistaa sokeritoleranssinsa. Kun kuukauden päivät sinnittelee ilman makeita ”herkkuja”, huomaa miten suuri vaikutus niillä on. Minulla sokeri aiheuttaa rajun väsymystilan. Koen todella, että sokeri, kuten kova hellekin, pehmentää aivoja. Kognitiiviset taidot heikentyvät.

Sokerin sijasta kannattaa pohtia, mitä syödä herkutellakseen. Esimerkiksi vastapuristettu porkkanamehu kotimaisesta raaka-aineesta on huippuhyvää! Pikaruokana toimii banaaninpuolikas, puolukat, smoothie, keitetty kananmuna tai kotimainen tomaatti.

Ne omat herkut pitää vain löytää. Nautinnollista ja aurinkoista syksyn alkua kaikille!

Lue lisää intuitiivisesta syömisestä Kotilieden sivuilta.