Tulevalla viikolla vietetään hävikkiviikkoa jo yhdeksättä kertaa. Hävikkiviikon tavoitteena on nostaa ruuan arvostusta sekä kiinnittää huomiota, miten ruokahävikkiä voidaan vähentää. 

Me suomalaiset ostamme ja jätämme syystä tai toisesta käyttämättä vuosittain 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Yhtä henkeä kohti tämä tarkoittaa noin 20–25 kiloa ruokaa tai noin 100 € arvosta rahaa. (*  Tuo 25 kiloa ruokaa on esimerkiksi 25 turhaan ostettua yhden litran mehupurkkia tai 63 kpl 400 gramman jauhelihapaketteja tai 48 kappaletta litran jäätelöpaketteja. Kuulostaa jo paljolta, eikö totta? Kun heitämme roskiin yhden pilaantuneen hedelmän tai homehtuneen leivänpalan, emme hahmota ruokahävikin suuruutta kuukausi- saatikka sitten vuositasolla.

Me suomalaiset ostamme ja jätämme syystä tai toisesta käyttämättä vuosittain 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Yhtä henkeä kohti tämä tarkoittaa noin 20–25 kiloa ruokaa tai noin 100 € arvosta rahaa.

Ruokahävikki on puhuttanut ja puhuttaa paljon tänä aikana, kun mietimme vastuullista kuluttamista ja erilaisia ekotekoja. Miten hyvät ajatukset onnistutaan muuttamaan pienentyneeksi ruokahävikiksi, on hyvä kysymys.

Tutkittaessa suomalaisten asenteita ja tahtotiloja meistä suurin osa; yli 80 % suomalaisista kertoo huomioivansa hävikin vähentämisen a) ostaessaan ruokaa kotiin ja b) ruuanlaitossa ja arjen ruokailuissaan. Toisaalta joka kolmas on valmis myöntämään sen, että hävikin vähentämiseen kotona pitäisi kiinnittää vielä enemmän huomiota. (** Miten hyvät aikomukset tahtovat arjen keskellä jäädä huomiotta tai unohtua? 

Omakohtaisesti on kyllä pakko tunnustaa, että omassa toiminnassanikin on parannettavaa. Varaudun tulevien päivien ruokailuihin ostamalla ruokaa, josta voin tarvittaessa tehdä ruokaa. Luit oikein tarvittaessa. Osa näistä varaksi ostetuista tuotteista ehtii välillä vanhentua. Ei tullutkaan sitä inspiraatiota tehdä ruokaa noista ”varalle ostetuista raaka-aineista”, vaan syöminen ratkottiinkin toisin. 

Toinen hävikin juurisyy on omat lapset tai paremminkin kiireessä kommunikaation puute. En aina tahdo pysyä perässä siinä, mitä tällä tai tulevalla viikolla halutaan syödä välipalaksi. Kun heidän mielihalunsa muuttuvat, ei informaatio aina tule kauppaostoista vastaavan tiedoksi. Ruokaa alkaakin yllättäen kertymään kaappiin. Tätä hävikkiä on mahdollista vähentää syömällä niitä itse pois, vaikkei juuri nuo leivät, murot tai jugurtit itselle niin mieluisia olisi.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen onnistunut vähentämään oman perheen ruokahävikkiä melkoisesti sillä, että syön lounaaksi edellisten päivien iltaruokien loppuja. Ympäristö kiittää, mutta minä en. Kaipaan vaihtelua omaan syömiseen. Haaveilen siitä, että pääsen taas työpaikan lounaslinjaston ääreen ja voin valita, mitä tarjolla olevista vaihtoehdoista haluaisin syödä. Tuon hetken koittaessa joudun opettelemaan suunnitelmallisemman tavan valmistaa ja hyödyntää kaapissa olevia ruokia jatkaakseni hyvin alkanutta ruokahävikin vähentämistä. 

Mitä minun tulee tuolloin parantaa omissa rutiineissani? 

1. Ostaa suunnitelmallisemmin ruokaa ja vähentää ruoan varastoon ostamista. Toisin sanoen ostan ruokaa, jolle on mietitty käyttöhetki tai -tarkoitus. 

2. Laatia ”ruokalista” viikolle eli mitä ja miten syödään ilta-aterioilla ja välipaloiksi. 

3. Pitäytyä suunnitelmassa ja hyödyntää loppuun asti aiemmin tehdyt 2–3 kerraksi tarkoitetut ruuat tuunaamalla niitä erilaisiksi. 

4. Varmistaa, mitä perheen teinit haluavat syödä välipalaksi ja seurata tarkemmin, että ne myös kaapista katoavat parempiin suihin.

5. Muistaa, että pakastin ei ole ruokien välivarastointipaikka matkalla roskikseen. 

Jumpataan siis yhdessä, omissa kodeissamme ruokahävikkiä pienemmäksi. Pidetään kiinni hyvistä toimintamalleista ja muistetaan noudattaa niitä, vaikka kuinka kiire arjessa olisi.

Lähteet:
*) Luke ja Hävikkiviikko
**) Lähde: Taloustutkimus ja Suomi Syö tutkimus 2020