Siipikarjanlihan kulutus kasvaa koko maailmassa. Kehittyvissä maissa se täyttää vatsat, kehittyneissä vaatimukset terveellisyydestä ja pienistä ympäristövaikutuksista.  

Maailmassa kulutettiin vuonna 2023 siipikarjanlihaa 139 miljoonaa tonnia. OECD-FAO:n ennusteen mukaan määrä on 160 miljoonaa tonnia vuonna 2033.  

– Peruslähtökohta, jonka päällä koko kasvu lepää, on väestönkasvu, sanoo Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Csaba Jansik. Siellä, missä väestö kasvaa, kasvaa kaikkien lihalajien kulutus.  

– Siipikarja on maailmanlaajuisesti menestyksekkäin lihalaji, koska sitä eivät rasita mitkään uskonnolliset tai ympäristöön tai kulutukseen liittyvät tekijät. Sen kasvua ei jarruta mikään.  

“Siipikarja on maailmanlaajuisesti menestyksekkäin lihalaji, koska sitä eivät rasita mitkään uskonnolliset tai ympäristöön tai kulutukseen liittyvät tekijät.” 

Kasvua tukee se, että siipikarjankasvatusta voi harrastaa pienimuotoisena tai ammattimaisesti suuressa mittakaavassa. Myös tuotannon kasvattaminen on nopeampaa kuin eläinlajeilla, joilla kasvuajat ovat pidempiä.  

Jansik arvioi siipikarjanlihan olevan tulevaisuudessa suurin lihalaji maailmassa. Ennusteiden mukaan vuonna 2032 kaikesta lihavalkuaisesta 41 prosenttia tulisi siipikarjanlihasta. Suomalaista kuplaa hän kopauttaa muistuttamalla, että siipikarja on muutakin kuin broileria. Euroopassakin on maita, joissa tuotetaan ja kulutetaan paljon kalkkunaa. 

Ympäristön ja terveyden puolella  

Eurooppalaisissa ja muissa kehittyneissä maissa siipikarjanlihan kasvun syyt ovat toisenlaiset kuin kehittyvissä maissa. Niissä keskustellaan lihankulutuksesta eettisistä sekä ympäristön ja terveellisyyden näkökulmista.  

“Eurooppalaisissa ja muissa kehittyneissä maissa siipikarjanlihan kasvun syyt ovat toisenlaiset kuin kehittyvissä maissa.”  

– Eettiset näkökohdat vaikuttavat kaikkeen lihankulutukseen, mutta ympäristö-ja terveysnäkökohdat vain punaisen lihan kulutukseen.  

Jansik ei pidä massojen muuttumista vegaaniseksi realistisena.  

– Kun kuluttajat muuttavat valkuaisenkulutuksensa rakennetta kasvispainotteisemmaksi, ensin jää pois punainen liha. Sen vaihtoehtoja ovat kasvis, kala ja kana. Kanaa ei aina edes mielletä lihaksi, vaan vain terveellisemmäksi vaihtoehdoksi.  

"Kanaa ei aina edes mielletä lihaksi, vaan vain terveellisemmäksi vaihtoehdoksi."

Maku, helppous ja monipuolisuus tukevat kanan kasvua. Se on valmisruokien suosituin proteiininlähde.  

– Kuluttaja ei edes huomaa syövänsä kanaa, kun ostaa sitä valmisruoassa. 

Kotimaista ja tuontia  

Siipikarjanlihan kulutus Suomessa alkoi näkyä tilastoissa 1970-luvulla, jolloin teollinen tuotanto alkoi. Kulutus lähti kasvuun 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa ja kiihtyi 2010-luvun alussa. Niihin aikoihin taisi alkaa keskustelu lihasta, ympäristöstä ja terveydestä, Jansik pohtii. Vuonna 2023 siipikarjanliha ohitti sianlihan kulutustilastoissa.  

Jokaisen suomalaisten ennustetaan syövän kanaa tänä vuonna keskimäärin 30,6 kiloa. Kulutuksen arvioidaan kasvavan yhdestä kolmeen prosentin vuosivauhtia.  

Kulutuksen arvioidaan kasvavan yhdestä kolmeen prosentin vuosivauhtia. 

Osa kulutuksesta on ulkomailla tuotettua lihaa. Suomeen tuotiin siipikarjanlihaa viime vuonna 11 548 tonnia, enimmäkseen EU:n alueelta. Tuonnin arvo oli 42,5 miljoonan euroa.  

Suomessa ei ole koko ajan pystytty vastaamaan kasvaneeseen kysyntään, Jansik sanoo. Tulevaisuudessa ongelmia ei pitäisi olla, hän arvelee. Teurastamokapasiteettia on kasvatettu, on otettu käyttöön uutta teknologiaa ja jätetty tehtaisiin kasvunvaraa.  

Nykyinen kapasiteetti riittää kattamaan kasvavan kulutuksen tarpeet myös alkutuotannossa, Jansik sanoo. Hänen mukaansa nykyinen vuosittainen seitsemän tuotantoerän sykli voitaisiin tarvittaessa nostaa kahdeksaan. 

Tuontilihaa kulutetaan lounasravintoloissa ja laitosruokaloissa. Valmisruokiin sitä saattavat käyttää valmistajat, joilla ei ole siipikarjanlihantuotantoa Suomessa. 

Siipiä ja varpaita  

Kyllä Suomesta viedäänkin: Viime vuonna siipikarjanlihan viennin arvo oli 11,5 miljoo-naa euroa ja lihaa lähti maasta yli 7 000 tonnia. Euromääräisesti eniten vietiin Viroon, Etelä-Koreaan ja Ruotsiin.  

Jansik näkee viennissä paljon mahdollisuuksia.  

– Tällaisesta laadusta maksetaan kovaa hintaa maailmalla, esimerkiksi USA:ssa.  

Suomessa huippulaatua saa tavallisella hinnalla, Jansik sanoo. Hän arvioi Baltian maissa ja Pohjoismaissa olevan kysyntää luuttomille leikatuille arvo-osille ja Kauko- Idässä erilaisille ruhonosille.  

Suomessa huippulaatua saa tavallisella hinnalla.  

– Kulutuskuluttuuri on Kaukoidässä erilainen kuin Euroopassa. Siellä suositaan meille vähempiarvoisia ruhonosia: siipien osia, jalkoja, varpaita ja sisäelimiä.  

Vientiluvat Etelä-Koreaan ja Kiinaan avaavat uusia mahdollisuuksia.  

– Koreassa maksetaan meillä vähempiarvoisista ruhonosista paljon enemmän kuin Afrikassa, jonne niitä on myyty tähän asti. Ja Kiinassa maksetaan enemmän kuin Koreassa.  

Jansik näkee siipikarjanlihantuotannon tulevaisuuden Suomessa valoisana, kuuluuhan se niihin tuotantosuuntiin, joiden kannattavuus ei ole suurelta osin tukien varassa. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että tuotantosuunta on markkinoiden hintakehityksen armoilla. Kyse on pitkälti siitä, arvostaako kuluttaja kotimaista broilerinlihaa jatkossakin. 

Lähteet: OECD-FAO Agricultural Outlook 2024-2033; Elintarviketeollisuusliitto ETL:n vienti- ja tuontitilastot; Tulli, ULJAS tietokanta. 

Katso Luken Csaba Jansikin videohaastattelu: 

Teksti: Hanna Pehkonen Kuvat ja video: Juho Paavola