Uudet ruokasuositukset ovat herättäneet voimakasta keskustelua. Ne herättävät myös lihantuotannon parissa ikänsä työskennelleessä eläinlääkärissä ajatuksia. Varsinaiset yksityiskohdat suosituksiin liittyvän tieteellisen näytön punninnasta jätän alan asiantuntijoille. Keskityn ihmettelemään myös näihin suosituksiin liittyviä ajattelutapoja ja niiden vaikutuksia tulevaisuuden ruokajärjestelmän kestävyyteen. 

Vankan ruoan terveysvaikutuksiin liittyvän tieteellisen näytön lisäksi näiden suositusten taustalla näyttäisi olevan yleinen uskomus, jonka mukaan lihankulutuksen vähentäminen ratkaisisi automaattisesti erilaisia ympäristöongelmia. Tämä perustunee siihen ajatukseen, että lihan tuottaminen vaatii enemmän maata kuin kasvintuotanto ja aiheuttaa muun muassa sitä kautta enemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Siitä huolimatta pitäisi ymmärtää, että ruoantuotannon ympäristövaikutukset eivät rajoitu pelkästään ilmastokysymyksiin. Myös luonnon monimuotoisuus, pohjavesivarojen riittävyys ja viljelymaan kunto on syytä ottaa huomioon ruoantuotantoa kehitettäessä.  

Ravitsemussuositusten ympäristövaikutukset epäselviä 

Ruokavalion muutosten ympäristövaikutukset riippuvat siitä, millä tavalla tuotetun ruoan käyttöä vähennetään ja millainen ruoantuotanto puolestaan lisääntyy. Annettujen suositusten toteutuvat vaikutukset ovat tässä mielessä tuntemattomia, eikä niitä ole toistaiseksi tieteellisesti mallinnettu. Vaikutukset riippuvat täysin siitä, millaisia ruoan tuotannon muutoksia niistä aiheutuu. Vaikutukset voivat olla hyödyllisiä tai haitallisia. 

"Miten voidaan vastuullisesti korvata nyt nurmella tai rehuviljalla tuotettu neljäsosa suomalaisten syömästä aminohappokoostumukseltaan hyvin korkealaatuisesta proteiinista, jos ihmiset alkavat oikeasti noudattaa noita suosituksia?" 

Omien tietojeni pohjalta pidän nykyisessä reaalimaailmassa haitallisia muutoksia valitettavasti todennäköisempinä. Herääkin kysymys, onko suosituksia laadittaessa ajateltu, miten voidaan vastuullisesti korvata nyt nurmella tai rehuviljalla tuotettu neljäsosa suomalaisten syömästä aminohappokoostumukseltaan hyvin korkealaatuisesta proteiinista, jos ihmiset alkavat oikeasti noudattaa noita suosituksia? 

Olemme onnistuneen tuottamaan ruokaa hyvin vastuullisesti muihin maailmankolkkiin verrattuna. Meillä on moneen muuhun maahan verrattuna tiukka ruoantuotantoa säätelevä lainsäädäntö. Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttö on kohtuullista. Maataloutemme ei uhkaa pohjavesiä. Lihantuotantomme ilmastopäästöt ovat karkeasti ottaen puolet kansainvälisistä vertailuluvuista. Eläinten hyvinvoinnin säätely ja sen parantamiseksi tehdyt toimet ovat monelta osin maailman edistyksellisimpiä. Kotieläintaloutemme monipuolistaa maalaismaisemaa ja tarjoaa elinmahdollisuuksia uhanalaistuneille lajeille kuten varpusille, pääskysille, kuoveille ja muuttomatkoilla lepääville hanhille. Näistä syistä pelkään, että suositeltujen ruokavalion muutosten myötä syömämme ruoka tuotettaisiin ympäristön kannalta nykyistä haitallisemmalla tavalla. 

Vastuullisesti tuotetun ruoan saatavuus ja kuluttajien ostokäyttäytyminen 

Maailmassa ei ole olemassa ylimääräistä vastuullisesti tuotettua proteiinipitoista ruokaa, johon voisimme vaihtaa syömämme lihan suositusten mukaisesti. Kasvisvalkuaisen tuotanto ei täytä nytkään globaalia tarvetta. Koko EU on valkuaisen alituotantoaluetta. Yli puolet globaalista maatalousmaasta on monien meidän peltojemme tapaan sopimatonta ruokakasvien viljelyyn. Niiden käyttö lihantuotantoon on välttämätöntä korkealaatuisen valkuaisen tuottamiseksi koko maailman väestölle. Maukasta, aminohappopitoisuudeltaan korkealaatuisinta kasvisruokaa kasvatetaan pitkälti keinokastelun ja torjunta-aineiden varassa alueilla, joiden viljelykelpoisuus ja luonnon monimuotoisuus on kaikkein uhatuinta. 

"Maailmassa ei ole olemassa ylimääräistä vastuullisesti tuotettua proteiinipitoista ruokaa, johon voisimme vaihtaa syömämme lihan suositusten mukaisesti."

Kuluttajien todellinen ostoskäyttäytyminen on otettava huomioon suositusten todennäköisiä ympäristövaikutuksia arvioitaessa. Kasvisten kotimaisuusaste on selvästi lihaa heikompi. Aminohappopitoisuudeltaan monipuolinen ja maukas kasvisruokavalio johtaa käytännössä kuumilla ilmastovyöhykkeillä, monimuotoisuuden kannalta herkillä alueilla keinokastelun varassa tuotettujen kasvisten kulutuksen lisääntymiseen täällä pohjoisessa. Pahimmillaan se voi johtaa paikallisen väestön ruokavalion muuttumiseen lihapitoisemmaksi ja meillä ympäristöviisaasti tuotetun lihan korvautumiseen selvästi suurempia ilmastovaikutuksia aiheuttavalla lihantuotannolla.  

"Kasvisten kotimaisuusaste on selvästi lihaa heikompi."

Kalan kulutus kohdistuu erityisesti broileria lähes kaksi kertaa ja sianlihaakin selvästi enemmän ilmastovaikutuksia aiheuttavaan kasvatettuun kalaan tai elinvoimaltaan vaihteleviin tonnikalakantoihin. Kotimaisen, ympäristön kannalta kestävän järvikalan kysyntä on pysynyt alhaisena erilaisista markkinointikampanjoista huolimatta. Suositeltujen ruokavaliomuutosten toteuttaminen ympäristön kannalta kestävällä tavalla jää siis helposti hurskaaksi toiveeksi. 

Vähimmillään se edellyttää edellä mainittujen seikkojen huomioon ottavia mallinnuksia erilaisten ruokavaliomuutosten todennäköisistä ympäristövaikutuksista, ja niiden pohjalta tehtävää harkintaa ennen sopivien tavoitteiden ja ohjauskeinojen valintaa. Näitä valittaessa ei ole oleellista pelkästään se, mitä me itse syömme. Tärkeintä on varmistaa se, että voimme kantaa oman osamme maailman ruoan tuotannosta mahdollisimman ympäristöystävällisellä ja muutenkin järkevällä tavalla.  

Suomessa on lyhyt parhaille lajikkeille sopimaton kasvukausi, minkä takia emme voine kilpailla vastuullisessa ruokakasvien tuotannossa eteläisempien maiden kanssa. Meidän kannattaakin ympäristösyistä pitää kiinni todistetusti maailman vastuullisimmasta kotieläintuotannostamme söimmepä sitten itse mitä tahansa.